Jakajan päätuotteet ovat Helsingin uutiset ja Vartti. Sen lisäksi jaettavaksi tulee vaihteleva määrä mainoksia, kuten Gigantin, Anttilan tai Bauhausin mainoslehtisiä. Palkkaa maksetaan sen mukaan, kuinka monta eri tuotetta on jaettavana. Usein mainoksia on 3-7 lehtien lisäksi, mutta joskus eri tuotteita on jopa kymmenen.
Ennen kun voi lähteä varsinaiselle jakokierrokselle, lehdet ja eri mainoksiet täytyy koota valmiiksi nipuiksi, jotka on nopea heittää postiluukusta sisään. Tässä niputushommassa voi mennä usita tunteja riippuen siitä, kuinka monta eri tuotetta talomme portaille on tuotu. Sitten vasta jakamaan. Ja eikä sekään hetkessä suju. Tuntipalkka ei siten päätä huimaa, mutta kyllähän sitä sitten tilipäivänä on aika tyytyväinen tehdystä työstä.
Mainosnippujen kanssa häärätessä tulee mieleen myös asian ekologinen puoli. Jossakin joku kaataa kaunista metsää ja myy puun selluksi paperitehtaalle. Sieltä kiiltäväpintainen, paksu paperi viedään kirjapainoon, jossa siihen painetaan turhakkeiden kuvia. Ja viesti: Osta, osta, osta...ilman tätä et voi elää. Sitten mainokset kuskataan jakajien kotioville pakettiautolla. Ja lopuksi me jakajat ähräämme niiden kimpussa tuntitolkulla. Ja kaikki tämä vain siksi, että joku vain vilkaisee mainosta...jos edes vilkaisee...tai heittää suoraan paperinkeräykseen tai pahimmassa tapauksessa sekajätelaatikkoon.
Enpä ihmettele, miksi yhä useammissa postilaatikoissa lukee: "Ei mainoksia" Joku toinenkin on ajatellut tätä hulluutta. Mutta minähän siitä kärsin; joudun kulkemaan saman reitin jokatapauksessa, ja tihrustamaan laatikoista, mitä niissä lukee. Aina se kyltti harmittaa, koska sen luukun osalta ei rahaa tipu, mutta ehkäpä juuri he pelastavat osaltaan maailmaa...Kuvat:google kuvahaku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti